Tottumiskysymyksiä ja ajatuksia herkkyydestä

Kuka määrittää, kuinka kauan maassa on tarpeen maata, että sen kannattelun taas tuntee?

Minun piti kirjoitella kepeän lämmin joulutervehdys sinulle, mutta huomaan, että syviin vesiin ja pohdintaanhan tämäkin meni. Kävin näet juuri elokuvissa mieheni kanssa ja se oli kyllä mukavaa!

Tarkoituksemme oli katsoa kerrankin jotain kevyttä, mutta elokuvaksi valikoitui vahingossa vaikuttava ”Tottumiskysymys”. Seitsemän ohjaajan yhteisteos kertoo naisten elämästä, rajoista ja hetkistä, jotka helposti jäävät piiloon.

Elokuva muistutti omista nuoruuden kokemuksista, joihin silloin valitettavasti tottui: Ulkonäön tai vaatteiden kommentointia, huonoja vitsejä tai ehdotuksia, jotka eivät 20-vuotiaasta nuoresta naisesta oikeasti tuntuneet sopivalta.

Elokuva järkytti miestäni enemmän kuin minua. ”Tuollaista se usein on”, sanoin. ”Olen tottunut ja osaan tähän ikään mennessä kyllä pitää puoleni. Tosin harvemmin yli 40-vuotiaana enää tarvitseekaan – hehe.” Siis ”pientä perushäirintää”, johon joka nainen törmää ja tottuu – ja naurahdus päälle. Tajusin juuri sivuuttaneeni itseni. Hitto!

Jäin pohtimaan mihin kaikkeen muuhun vähitellen totumme.

Lapset tottuvat jo varhain suuriin päiväkoti- ja kouluryhmiin. Aikuiset jatkuvaan kiireeseen ja meluisiin avokonttoreihin. Moni vanhus alakuloon ja yksinäisyyteen. Moni mies on kokenut nyrkin iskun grillijonossa jo kasvun vuosina. Joku tottuu laittamaan aina muiden toiveet ja tarpeet omien edelle, jopa niin, ettei enää omaa itseä muistakaan.

Tuntuu yhtäkkiä hurjalta mihin kaikkeen me vähitellen totumme!

Yle uutisoi vasta, miten hätäkeskuksen työntekijät ja muut ensilinjan auttajat kärsivät traumaperäisestä stressistä. Aivan varmasti toisten hädässä mukana oleminen jollain tavalla koskettaa, ei siihen koskaan täysin totu. ”Poliisien, palomiesten, ensihoitajien tai hätäkeskuspäivystäjien elämänlaatu paranee merkittävästi, jos työn kuormitustekijöistä puhutaan, ne tunnustetaan ja tunnistetaan.”

Ammattilainenkin on ihminen. Osa meistä on paksunahkaisempia, osa herkempiä, jopa 20% väestöstä on erityisen herkkiä.

Synnymme tähän maailmaan avoinna ja auki. Kun katsoo vastasyntyneen vauvan hengitysliikettä, voi sen nähdä kulkevan läpi koko kehon. Elämän kokemukset pakottavat meidät kuitenkin suojaamaan itseämme ja vähitellen kasvatamme suojakuoren, paksumman nahan ja meistä tulee karskeja. Oma vapaa hengitystila pienenee.

Meitä myös ohjataan ja opetetaan sivuuttamaan itsemme ja tunteemme. Monelle on lapsena sanottu: ”Ei sattunut!” (vaikka sattui) tai ”Pojat ei itke.” tai ”Häntä pystyyn vaan! Ryhdistäydy!”

Toiveemme olisi sen sijaan kuulla: ”Auts, nyt kyllä sattui.” tai ”Itke vaan, olen tässä sinua varten.” tai ”On ihan luonnollista olla alakuloinen ja surullinen. Jokaisella on matalan energian kausia.”

Kuka määrittää, kuinka kauan maassa on tarpeen maata, että sen kannattelun taas tuntee? Suomme itsellemme ehkä lepohetken, mutta seuraavassa hetkessä jo mietimme minne seuraavaksi pitää mennä. Mitä tehdä ja mitä jaksaa. ”Kun muutkin menevät. Pärjäävät. Sietävät ja tottuvat.” Syyllisyys ja vertailu pitävät meidät jatkuvassa liikkeessä.

Maailma tuntuu viestivän: ”Jos et totu, olet poikkeava.” Jos erityisenherkkiä on jopa 20% väestöstä, niin onko se enää erityistä tai poikkeavaa? Mieleeni palasi Anni Kytömäen mainio kolumni erityiskarskiudesta, josta tässä lainaus:

”Voisimme vaihteeksi päättää, että ”tuntosarvet pystyssä” elävä ihminen onkin lajimme edustajien prototyyppi. Kummastelisimme erityiskarskeja ihmisiä, jotka laukovat näkemyksiään ja purjehtivat ongelmitta eteenpäin konfliktin jälkeenkin, koska eivät edes huomaa konfliktia tapahtuneen. Koettaisimme ohjata heidät käyttäytymään siten kuin kenen tahansa voidaan olettaa käyttäytyvän: harkitsemaan sanojaan ennen kuin päästävät ne ilmoille, hillitsemään itsensä myös huonoina päivinä, tarkkailemaan muiden ilmeitä ja eleitä, kuulostelemaan ja kysymään.”

Myös hyviin asioihin tottuu, eikä niitä niin huomaa tai muista arvostaa, kunnes ne menettää: Jalat toimivat, on katto pään päällä, ruokaa lautasella tai läheinen, joka kuuntelee – tai että olemme ylipäätään elossa. Muistakaamme siis tänä jouluna sitä kaikkea hyvää jota ympärillämme on. Juuri tämä hetki on ainutlaatuinen, tässä ja nyt.

Ja kun vaikea hetki tai tunne meidät kohtaa, toivon, että voit sen tuntea, itseäsi tai toista sivuuttamatta. Kuten ensilinjan auttajilla, myös meillä muilla kokemus helpottaa, kun siitä voi puhua. Tunne tulee jaetuksi, nähdyksi ja koetuksi. Jokaisella tunteella kun on viesti ja sen kuulee vain rauhassa kuuntelemalla.

Rauhaisaa joulua sinulle!

Toivotellen,

Hanna

p.s. Tiptap. Olen joululomalla 21.12. – 6.1.2020. Löydät minut hoitohuoneella taas 7.1.2020. Voit ilmoittautua kurssille tai varata ajan rosen-hoitoon varausjärjestelmän kautta: www.pause.fi-sivuillani.


Mindfulness 8 viikon kurssi uudessa tunnelmallisessa tilassa 22.1.2020 alkaen

Tämä lähes 40 vuotta tutkittu ja laajasti hyödynnetty menetelmä voi todella muuttaa elämääsi.

Meillä on uusi, entistä ihanampi tila Oulunkylässä! Kurssipaikkana lähes 100 vuotta vanha ihana ja tunnelmallinen Oulunkylän vanha puukoulu. Meille on helppo tulla julkisilla tai omalla autolla.

8 viikon mindfulness-harjoittelun on tutkittu mm. lisäävän energisyyttä ja keskittymiskykyä, auttavan stressin hallinnassa, lievittävän masennusta, kehittävän tunnetaitoja ja kehotuntemusta, parantavan kivunsietoa ja unta.

Uuden taidon opettelu vaatii aina aikaa ja toistoa tarttuakseen – siksi opettelemme tietoisuustaitoja yhdessä ryhmän ja kokeneen ohjaajan kanssa 8 viikon ajan. Moni on kokenut tämän kurssin – ryhmän ja ohjaajan tuen tärkeänä ja voimauttavana.

Paikka ja aika: Keskiviikkoisin klo. 17-19, Pieni Puukoulu, Teinintie 8, 00640 Helsinki. Lue lisää sivulta ‘Kurssit’.


Teen rosen-kehohoitoja Krunikassa, Oikokadulla

Rosen-hoito on lempeää kosketusta keholle ja mielelle. Hoidon voi ostaa myös läheiselle vaikka joululahjaksi. Lahjakortin voit ostaa suoraan verkkokaupasta, klikkaa tästä. tai sähköpostitse.

Hoidon hinta 40€/ tunti (Huom. 1.1.2020 45€)
Hoitohuoneen osoite: Oikokatu 6-8, Helsinki (Katutaso)

Varaa aika netin kautta: https://vello.fi/pause
tai hanna.vesalainen(ät)pause.fi /p.044 240 2719
Lue lisää metodista: https://pause.fi/index.php/rosen-metodi/

 

 

Hanna Vesalainen
mindfulness-ja asahi-ohjaaja
rosen-terapeutti (harjoitusjaksolla)
+358 44 240 2719
hanna.vesalainen@pause.fi
www.pause.fi
https://www.facebook.com/pause.fi/

 

Comments are closed.