Blogi


MITEN JAKSAA VIELÄ HETKI?

Mindfulness kannustaa meitä hyväksymään ja katsomaan elämää kirkkain linssein, mahdollisimman objektiivisesti. Taistelu elämää ja todellisuutta vastaan uuvuttaa ja tuntuu kehossa jännityksenä, jopa kipuna.

Hyväksymällä tilanne ja elämä sellaisena kuin se on, avaa oven tunteille ja syvemmän yhteyden itseen ja sitä kautta myös muihin.  Hyväksyminen ei tarkoita alistumista. On asioita, joita voimme muuttaa, toisia emme.

Hyväksyvää asennetta voisi kuvailla vaikkapa seuraavasti: ’’ Nyt on näin. Tuntuu vaikealta elää korona-rajoitusten kanssa. Näen, miten moni läheinen kamppailee jaksamisen kanssa, on huoli nuorista ja vanhoista. Ilmastosta ja tulevasta. Suututtaa ja itkettää.”

Hyväksyminen on asenteen lisäksi myös asento. Taistelija puristaa kädet nyrkkiin, puree hampaat yhteen ja jännittää vatsan. Hyväksyjä avaa kämmenet ylöspäin, rentouttaa leuan, ehkä myös hartiat.

Elämä on jatkuvassa muutoksessa, mikään ei pysy samanlaisena, vaikka päivät murmelina siltä usein tuntuvatkin. Tämän muistaminen helpottaa ainakin minua. Harmaat päivät kuuluvat myös kevääseen, mutta nekin menevät ohi. Tätä kirjoittaessani aamu on ollut sateisen harmaa, mutta juuri nyt aurinko pilkahtelee pilvien takaa…

Jatka lukemista…

Onko perushuolto kunnossa?

Päivittäinen kehon ja mielen perushuolto unohtuu helposti tai jää muiden ’tärkeämpien’ asioiden jalkoihin. Kun lapsi kiukuttelee, tarkistamme ensin perusasiat: oletko nälkäinen, väsynyt tai ollut liian kauan ruudulla? Ymmärrämme, että lapsen fyysinen olotila tai tarve vaikuttaa tunnetilaan. Me aikuiset odotamme kuitenkin itse käyttäytyvämme ja voivamme hyvin, vaikka olisi nälkä, pääkipua, huonosti nukuttu yö ja kuukautisetkin alkamassa. Tällaiset odotukset ovat epärealistisia ja aiheuttavat ihan turhia itsesyytöksiä.

Huomaan itsessäni, että tämän ikäisenä (yli 40 v.)  perushuollon laiminlyönti ei vaan enää onnistu. Keho ja mieli menevät varsin pian tukkoon, ellen pidä itsestäni huolta. Kyse ei siis ole siitä haluanko tehdä päivittäiset harjoitukseni,  jos en tee, tiedän, että kärsin.

Oma päivittäinen perushuoltoni sisältää:
–    Aamujumppaa (Asahi / Qigong)
–    Ulkoilua
–    Meditaation

Tämän lisäksi yritän syödä säännöllisesti ja oman kehotyyppini mukaan. En ole tämänkään asian kanssa ehdoton, vaan riittää että pidän rutiinista kiinni noin 80% ajasta.

Lue koko teksti täältä: https://pause.fi/index.php/2021/02/15/millainen-on-perushuoltosi/

”En kestä tätä. Olisinpa jossakin muualla.” – Tunnistatko automaattiajatukset?

Hyvinvointiamme ohjaavat kaikki ne mielikuvat, ajatukset, tunteet ja uskomukset, joita kuljetamme tietoisuudessamme. Ajattelemme päivän aikana yli 80 000 ajatusta, joista suurin osa on uhkiin ja vaaroihin keskittyneitä (evoluutio on varmistanut tällä tavoin hengissä säilymisemme). Tämän lisäksi suuri osa ajatuksistamme on meille tuttuja, toistuvia ja automaattisia. Ne syttyvät usein ihan itsestään tai reaktiona johonkin tunteeseen tai tilanteeseen. Soitamme samaa pään sisäistä levyä päivästä toiseen – ja laulaa rallatamme uskollisesti mukana, vaikka olisimme jo aivan kyllästyneitä kappaleeseen.

Jatka lukemista…

Arjen voima ja aloittelijan mieli

Arjen voima on rutiineissa ja tavallisuudessa. Muistan hyvin ajan, jolloin tuo lause sai minut irvistämään. Nuorempana kaipasin enemmän ja kaikkea: seikkailua, vaihtelua, uusia kokemuksia. Tavallinen ei riittänyt, piti olla mieluummin erityistä, enemmän ja parempaa. Kyllä minä seikkailla tykkään edelleen, mutta nyttemmin löydän ilon ja ihmettelyn hetkiä myös arjen keskeltä.

Kriisissä voimme saada rauhaa ja voimaa meille tutuista asioista. Vaikka elämä on epävarmaa, on aika varmaa, että kotityöt eivät lopu. On siivottava, laitettava ruokaa, pyykättävä ja tiskattava. Suhtaudumme silti arjen askareisiin aika penseästi: pakko_tehdä_taas_kotitöitä.

Suurin osa elämästämme on kuitenkin poikkeusoloissakin arkea. Kun istut junassa tai viet pahveja kierrätykseen. Se on täyttä elämää.

Jatka lukemista…

pause.fi

”Moni emotionaalisesti traumatisoitunut kokee, ettei häntä ole rakastettu. Traagisinta tässä kokemuksessa on, ettei se useinkaan ole totta. Tämä lause kosketti niin, että kirjoittelin ajatuksia pitkästä aikaa blogiin.

”Vanhemman kyvyttömyys kohdata omia ja siten lapsensa tunteita voi johtaa traumatisoitumiseen, eikä kyvyttömyys kohdata tunteita ole sama asia kuin rakkaudettomuus. Rakkaus ei vain ikään kuin osu maaliin. Tällä tavalla syntyneet traumat koskettavat eri tasoisina monia suomalaisia. ” Trauman traagisuutta kuvaa osuvasti filosofian tohtori, traumapsykoterapeutti Marko Punkanen Tunne&Mieli lehden jutussa 4/2020.

Rakkautta siis on, se ei vaan aina osu maaliin. Tieto ja ymmärrys tästä voi auttaa meitä hyväksymään itsemme ja läheisemme sellaisena kuin olemme: epätäydellisinä, inhimillisinä – silti rakkaina. Kun laskemme vaatimusten rimaa, saatamme löytää jotain uutta. Voimme myös tietoisesti alkaa harjoittelemaan rakkauden sanoja – uskon että sekin on taito, jossa voi kehittyä. Jatka lukemista…


Rosen-metodiMitä elämä yrittää sinulle sanoa?

Välillä viestiä voi olla hankala hyväksyä tai ottaa vastaan. Kuormittavat elämänvaiheet opettavat meille jotain itsestämme, ehkä jotain sellaista, jota emme ole vielä tiedostaneet. Tarvitsemme kaikki kasvun matkallamme myös pysäyttäviä tunteita: toivottomuutta, pelkoa, vihaa ja surua. Tunteet ovat viestin tuojia ja oppaitamme elämän polulla. Ei ole valoa ilman varjoa. 
Lue lisää….


 

Tottumiskysymyksiä ja ajatuksia herkkyydestä

Kuka määrittää, kuinka kauan maassa on tarpeen maata, että sen kannattelun taas tuntee? Suomme itsellemme ehkä lepohetken, mutta seuraavassa hetkessä jo mietimme minne seuraavaksi pitää mennä. Mitä tehdä ja mitä jaksaa. ”Kun muutkin menevät. Pärjäävät. Sietävät ja tottuvat.” Syyllisyys ja vertailu pitävät meidät jatkuvassa liikkeessä.

Maailma tuntuu viestivän: ”Jos et totu, olet poikkeava.” Jos erityisenherkkiä on jopa 20% väestöstä, niin onko se enää erityistä tai poikkeavaa?  Jatka lukemista…


Hanna Vesalainen

Kenen rytmissä elät?

Vuoden pimein aika on taas täällä. On ihanaa, jos voi elää luonnon tahtiin ja ainakin hieman hidastaa tähän aikaan. Moni elää kuitenkin rytmissä, jonka määrittää joku muu: työ, yhteiskunta, ystävät, omat odotukset tai uskomukset.

Nämä kaikki vaatimukset voivat tuntua raskailta, varsinkin jos menossa on matalan energian kausi. Miten jakselet? Muistatko elämän keskellä kuulla myös omaa ääntäsi?

Mindfulness-harjoitukset ovat yksinkertainen ja uskomattoman toimiva tapa katkaista kiireentuntu ja palauttaa kadonnut yhteys itseen. Harjoituksen alussa saattaa olla rauhaton olo: ‘ei tässä ole järkeä’, ‘ei ole aikaa’ ja ‘pitäisi olla tekemässä sitä ja tätä’. Harjoituksen jälkeen olo on kuitenkin toinen: usein rauhallinen, läsnäoleva, kiireetön. Lue lisää..


Luottamus ja tietoinen läsnäolo

Toistuva tietoisen läsnäolemisen harjoittaminen auttaa meitä luottamaan siihen, että asiat tapahtuvat omalla ajallaan ja tavallaan.

Jos haluaa viljellä luottamuksen siementä, on se tehtävä myös sanoin ja teoin. Ravittava ja kasteltava päivittäin. Sanon päivittäin itselleni ja lapsilleni Eeva Kilpeä mukaellen, ’minä luotan sinuun’. Lue lisää…


kevät

Varavoimaa luonnosta

Elämän keskellä muistutan itseäni ja läheisiäni: ”Muista myös oma hyvinvointisi.” Elämä voi ja saa välillä olla kevyttä, vaikka mitä tapahtuisi. Salli itsesi pitää taukoja. Kuuntele mitä kehosi tarvitsee juuri tänään. Hyvä muistisääntö on: ”Tee joka päivä jotain, josta nautit”. Se voi olla kuppi teetä, ystävien tapaaminen, puutarhan hoito, päiväunet tai kirjan lukeminen. Lue lisää…


Myötätunnon parantava voima